Yksi mies kiitti Uruguayta Suomen auttamisesta sota-aikana – kiitokset perille 80 vuotta myöhemmin

Kun Raimo Salo, 65, näki Iltalehden artikkelin itsenäisyyspäivänä vuonna 2018, sai se hänet poikkeuksellisiin toimiin. Artikkelissa kerrottiin, kuinka Suomen sotilaat taistelivat jatkosodassa eteläamerikkalaisen ”nötkötin” voimalla ja miten Uruguay auttoi Suomea sota-aikaan.

– Artikkelin luettuani aloin pohtia, onko kukaan Suomesta ikinä kiittänyt Uruguayta hienosta eleestä auttaa sodan runtelemaa Suomea, kertoo Salo. Kyseessä on ”unohdetuksi historiaksi” nimetty yhteys, sillä aikaisemmin asia ei ole ollut yleisessä tiedossa, eikä siitä ole kirjoitettu lehdissä juuri ollenkaan.

Uruguay auttoi Suomea lähettämällä laivalastillisen elintarvikkeita ja villapaaleja sota-avustuksena ennen jatkosodan syttymistä. Latinalaisen Amerikan maat tukivat tuolloin Suomea ja uskalsivat arvostella Neuvostoliittoa. Uruguay uhkasi jopa erota itse Kansainliitosta, ellei Neuvostoliittoa eroteta.

Salo päätti kiittää yksityishenkilönä Uruguayta, sen kansaa ja presidenttiä koko Suomen puolesta, lähes 80 vuotta tapahtumien jälkeen. Hän tarttui tuumasta toimeen ja otti ensitöikseen yhteyttä maan suurlähetystöön. Suurlähettiläs Pablo Sader vastasi nopeasti ja otti idean vastaan erittäin positiivisesti. Tapaaminen sovittiin kolme kuukauden päähän. Alkoi huolellinen valmistautuminen tapaamiseen, jonka Salo koki kunnia-asiaksi.                            

Juuri Salo, jos kuka ymmärtää, miten tärkeää Uruguayn apu oli ollut Suomelle noina vaikeina sotavuosina.

– Äitini kertoi kuinka jouluna 1935 perheen ainoana ruokana oli suolavedessä keitetyt perunat. Se on taustalla ja vaikuttaa edelleen minuun, tunnustaa Salo.

Tenoriluutnantti ja dokumenttituottaja Raimo Salo Uruguayn suurlähetystön edessä Helsingissä 25.3.2019.

Opistoupseerista laulavaksi tenoriluutnantiksi ja dokumenttituottajaksi

Historia ja sota ovat koskettaneet Salon koko elämää niin töiden kuin myös perheen kautta. Hänen isänsä oli kolmen sodan veteraani, talvi-, jatko- ja Lapin sodissa. Salon tarina alkaa Kyyjärveltä. Hän syntyi pienviljelijäperheen kuopuksena. Perhe sai elantonsa metsätöistä ja muutamista tilan lehmistä. Isältään Salo sai mallin ahkeraan työntekoon.

Nuori Salo työskenteli metsänistutustöissä ja ansaitsemillaan rahoilla hän hankki ensimmäisen kitaransa. Seuraavaksi piti vain oppia soittamaan sitä! Salo ajoi mopollaan 60 kilometrin päähän Kinnulaan, Hakalan tilalle, jossa asui Pekkarisen muusikkoperhe. Hän koputti oveen ja kysyi, voisiko joku opettaa hänelle kitaransoittoa. Musikaalisena ihmisenä hän oppi nopeasti. Se oli ensisysäys musiikin maailmaan.

Varsinainen muusikon ura alkoi Ruotsin puolella 70-luvulla, jonne nuori mies oli mennyt töiden perässä Volvon tehtaalle siskon houkuttelemana. Hän aloitti Trollboys -yhtyeen kitaristina ja myöhemmin ammattimuusikkona Suomessa muun muassa Finlandia-orkesterissa. Varusmiespalveluksen jälkeen Salo jäi puolustusvoimiin opistoupseeriksi, jossa teki varsinaisen työuransa.

Eläkkeelle hän jäi Ilmavoimista yliluutnanttina v.2006, mutta ei jäänyt makaamaan laakereilleen. Uusi ura alkoi dokumenttituottajana. Historiallisia dokumentteja Salo on tehnyt kolmisenkymmentä muun muassa Yleisradiolle. Hän jatkoi myös muusikon uraansa. Nykyisin Raimo Salo on tunnettu maailman ainoana tenoriluutnanttina. Keikkoja hän on tehnyt jopa Yhdysvalloissa ja Kanadassa asti.

Kiitokset Uruguaylle lähes 80 vuoden jälkeen

On 25. maaliskuuta 2019. Salo seisoo Uruguayn suurlähetystön edessä Helsingissä. Kyseessä on tärkeä päivä, jota hän on valmistellut huolella. Tapaaminen on sovittu jo hyvissä ajoin. Päällä on uusi puku. Salo on menossa antamaan lahjaa ja kiitoskirjettä, jotka on osoitettu Uruguayn presidentille Tabaré Vázquezille.

Hänet valtaa liikutus katsoessaan Uruguayn liehuvaa sinivalkoista lippua, jossa on aurinko. Se muistuttaa häntä Suomen lipusta ja leijonasta. Isänmaa on Salolle rakas. Onhan hän tehnyt elämänuransa puolustusvoimissa opistoupseerina ja nykyisin historiallisten dokumenttien parissa, joista monet käsittelevät sotaa tavalla tai toisella.

Tuona maaliskuun päivänä Uruguayn suurlähetystössä Salon otti vastaan Sinikka Tervo, suurlähettilään assistentti. Suurlähettiläs Pablo Sader tuli paikalle täsmällisesti Uruguayn presidentin puolesta. Aluksi juotiin kahvit ennen kuin siirryttiin lahjojen antoon ja puheisiin.

Raimo Salo ja Uruguayn suurlähettiläs Pablo Sader.

Salo oli tuonut Uruguayn presidentille lahjaksi itse tuottamansa historiallisen dokumentin. Hän antoi sen hienossa rasiassa, joka on valmistettu käsityönä suomalaisesta koivusta. Lahjan mukana oli myös espanjaksi käännetty kirje. Dokumentti kertoo lotista ja heidän kokemuksistaan omin sanoin. Se on Salon tärkein, juuri siihen aikakauteen liittyvä työ, jolloin Uruguay auttoi Suomea.

– Meillä on erilaiset kulttuurit, mutta ymmärrämme toisiamme samanlaisen taustan takia, pohti Sader puheessaan.

Suurlähettiläs ei ollut tullut tapaamiseen tyhjin käsin. Hän lahjoitti Salolle uruguaylaista viiniä ja naudanlihasäilykepurkin. Uruguay on tunnettu nimenomaan naudanlihastaan, mutta huvin vuoksi Sader ei sitä tuonut. Kyseessä on jäljennös purkista, joita Uruguay oli laittanut Suomeen yli 10.000 kappaletta. Laiva saapui lasteineen perille keväällä 1940.

Puheessaan Sader kertasi noita 80 vuoden takaisia tapahtumia. Miten niinkin pieni maa kuin Uruguay auttoi Suomea. Miten Uruguay keräsi 100.000 pesetaa laittaakseen laivalastillisen hyödykkeitä sota-avustuksena. Miten kyseessä oli tuohon aikaan merkittävä summa ja voimanponnistus.

– Tiedämme laivan nimen. Tiedämme, että se lähti ja saapui, mutta emme tiedä, mitä lastille tarkalleen ottaen tapahtui, kertoo Sader ja viittaa puheessaan, miten laiva tuli perille talvisodan ollessa jo ohitse.

– Luultavasti se auttoi noissa melko kriittisissä hetkissä sodan jälkeen, kenties ruokkimaan asukkaita tai kotiutettuja sotilaita. Uskomme, että joka tapauksessa naudanlihasäilykkeet olivat osa uudelleennousua. Talvisota otettiin Uruguayssa erittäin vakavasti. Se näki Suomessa toisen pienen maan, jota suurvalta uhkasi miehittää, jatkoi Sader.

– Haluan vielä kiittää herra Saloa hänen lämpimästä eleestään ja dokumentista, joka kertoo noista kovista ja ratkaisevista vuosista Suomen itsenäisyydessä ja joka yhdistää meitä taloudellisesti, poliittisesti, yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti, päätti Sader.

Tapaamisesta jäi Salolle hyvä ja helpottunut olo. Tunne, että oli tehnyt oikein.

– Toivon Uruguayn kansalle kaikkea hyvää ja toivon pääseväni sinne joskus kertomaan sanoin, sävelin ja kuvin maamme historiasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *